Villapallo haastoi blogissaan kertomaan suhteestaan kirjoneuleisiin. Ja minä päätin kertoa.

Muistan tehneeni yhden kirjoneuleen. Kyllä, luit aivan oikein, yhden kappaleen kirjoneuleita. Ja sekin oli joskus varhaisteininä. Ja silloin se on varmaankin ollut ainoa neuletyö, jonka tein muualla kuin koulussa, muuten vain virkkasin, enkä kyllä enää teininä paljon sitäkään. Sinänsä kunnioitettava juttu, koska suunnittelin kuvion kokonaan itse, mutta penkin alle meni se projekti siitä syystä, että siitä piti tulla sellainen pipo, jonka hännästä riittää kaulahuiviksi asti, mutten jaksanutkaan neuloa kuin tavallisen pipon... Se on minulla kyllä edelleen tallessa ja olen sitä paljon pitänytkin. Kuvaa en siitä juuri nyt saa, koska se on varastoituna jonnekin.

Pidän kyllä paljon kirjoneuleista, mutta en vain yksinkertaisesti osaa tehdä niitä itse. Miksi, sitä en tiedä. Yritin neuloa ihan todella yksinkertaista kuviota olevat kirjoneulelapaset, mutta ei siitä mitään tullut. Miten ihmeessä te kirjoneulojat sen teette? Siis että jokainen silmukka oikeasti näkyy valmiissa työssä? Minä en siinä onnistu, en vaikka kuinka löysäksi tai sopivaksi jättäisin langanjuoksut.

Minä en vain taida puhua samaa kieltä kirjoneuleiden kanssa. Raitoja ei taideta kuitenkaan laskea kirjoneuleisiin? *lol*

-Daalia