Viimeyönä vuosi sitten pieni tyttömme siirtyi sylistä syliin, äidin lintusesta taivaan enkeliksi.

Muistamme ja sytytämme kynttilän Pikku-Kukalle, enkelille, esikoiselle, isosiskolle...

Pikkuisellemme kirjoitetun runon myötä toivotamme Nuppuselle kauniita unia,
äiti, isi ja pikkuveli

(ja, tiedän, iso joukko muita, kiitos siitä Teille, tiedätte, keitä olette. Olette rakkaita. <3 )

Näin, oli taivaalla lintunen
sen lintusen siipi oli kultainen.
Se lensi ja kaarsi niin kauniisti vaan,
en osannut muuta kuin odottaa.

Hymystä, toivosta, urheudesta
lintu lauloi -sekä rakkaudesta.
Mut mieltäni vaivas se viimeinen säe:
kaikkea surua et vielä sä näe.

Ja niin tuuli sen lintusen sulkahan tarttui
korkeus lennon mi ennen karttui,
nyt syöksyssä syöksyssä suuntansa vainen,
huusin ja itkin kaiken mi tainen.

Juoksin ja äänettä rukoilinkin,
mikä onni -sain putoavan sylihin!
Suudelmin koetin sen tuskaa taittaa,
kuntohon pientä ressua laittaa.

Vaan lintunen lauloi:
kaikkea et vielä nää.
Paina, paina, jo alas sun pää.
Siipeeni sain ja tiedät varmasti sen,
eloni on lyhytaikainen.

Silloin sylihin painoin pikkuista parkaa
silitin kulmaa ja poskensarkaa.
-Lapseni yksin sua jätä en nyt,
vaik hetkeksi vain liet syntynyt.

Sä katsohan mua ja muista se,
milloinkaan sylistäin sua en laske.
On syntymästäs kenties hetkinen vain,
mutta sydämessäin -siellä asut sä ain.

Ja niin rauhoittui lintu syliini vielä
Silitin, silitin -muusta en tiedä.
Ja onnea täynnä ol pikkuinen, hento
Raskaampi muita oli lyhyin lento.

(Akiliina Hartikainen)

-Daalia