Autoneulominen otti musta luulot pois :p Positiivista oli kuitenkin se, että ylipäätään pystyin neulomaan autossa, ei tullut paha olo, kuten vaikka lukiessa. Autossa asuu selvästi kuitenkin joku silmukkasyöppöjen sukuun kuuluva, koska huivissa, jossa oli alunalkaen 22 silmukkaa, olikin n. 40cm neulomisen jälkeen yhtäkkiä vain19... *vihel* Täytyy vissiin ottaa aivo ja silmä käteen ja ajatella ihan rauhassa, että mikähän hommassa meni pieleen. Sitkeästi aion kuitenkin nuo punaraita-Woolit muokata huiviksi tuolle pikkutytölle, koska en itse voi vieläkään sietää sen väritystä (osuvasti kaupan kuitissakin luki "Wool pink-pers" *hih* ).

Toinen kiva asia: Löysimme ehkä maailman kauneimmat tulppaanit tällä reissulla:

Veimme niitä Nuppusen haudalle ja toimme niitä myös kotiin. Jos joku tietää tuon lajikkeen nimen, niin olisin tiedosta kovasti kiitollinen. Kukkakaupassa ei myyjä sitä tiennyt.

Mökillä appivanhemmilla olikin tarjolla ihana, rentouttava sauna ja hyvää ruokaa. Ja sitten kotimatkalle. Ensin oli niin liukasta, että piti ajaa aivan kieli keskellä suuta. Sitten alkoi tuulla kuin tunnelissa. Sitten alkoi tulla räntää. Se vasta kivaa on pilkkopimeässä; ajovaloilla ei näe riittävän pitkälle ja kaukovaloilla näkee vain valkoisia tuiskuavia pisteitä... Seuraavaksi taivaalta satava moska alkoi jäädä tielle kunnon kerrokseksi eikä ajonopeus vieläkään ollut moottoritielläkään kuin hädin tuskin 80 km/h. Vajaan kahden tunnin matkaan kului reilut kolme tuntia (eikä siitä mennyt kuin 10 minuuttia Korian ABC:llä ;) jossa todella oli sitä petroolia Woolia. Hyvin tiedetty, Seijap! Muuta en sitten ostanutkaan (paitsi yhdet bambupuikot, jotta pääsen noiden bambulankojen kimppuun, ja yhden kerän Kid Mohairia), tarjouksia oli kyllä vaikka kuinka, mutta mikään ei oikein inspiroinut). Kotona olimme vasta reilusti tämän vuorokauden puolella ja ainoa, kuka nukkui heti, oli tuo kummityttö, vaikka olimme koko popparoikka aivan silmät ristissä mokoman matkanteon jäljiltä.

-Daalia