Kiitos kaikille myötäelämisestä.

Tiedän toki omastakin kokemuksestani, että suurempiakin suruja on kuin lemmikin kuolema, mutta kyllä se silti vetää mielen apeaksi. Kaipaan sitä pientä uteliasta rottamummelia todella. Ja niin tekee Sisko-rottakin. Reppana ei ole juuri Ystävänsä kuoleman jälkeen syönyt eikä liikkunut. :( Päätimme nyt kuitenkin, ettemme tässäkohtaa hanki kahta pikkurottaa sille kaveriksi, Sisko on luonteeltaankin sellainen, että pelkään kahden rasavillin nuoren olevan sille tässä tilanteessa turhan suuri stressi. Ja sitäpaitsi meillä on vauvan odotus ja (toivottavasti) edessä kesä pienen vauvan kanssa, kuten myös mökin rakennusta toisaalla ja maalaus- ja sisustushommia toisaalla... Emme ehtisi pienten kanssa riittävästi viettämään aikaa. Katsotaan sitä sitten vaikka syksyllä uudelleen.

Täällähän kolkutellaan tuhannen kävijän rajaa, täytyykin miettiä joku kiva juttu siihen. *vihj vihj* Varmaan huomenna siis!

-Daalia