...ovat päivämme rakennetut.

Iloa, tosin eiliseltä: Salaisen NeuleYstäväni lähettämä ystävänpäiväpaketti tuli! Eikä haittaa, vaikkei tullut ystävänpäivänä, ihanaa, että tuli! :D Ja mikä paketti! Kaunis kortti, ihanan väristä Isoveikkaa, ohuenohuet puikot (mitä niillä osaa tehdä!? o.O No, sanoinhan, että suunnitelmissa on kokeilla ohuitakin puikkoja ja lankakin on jo hankittu, eikä nuo ole kuitenkaan kuin kakkoset, onhan noita ohuempiakin olemassa...), suklaata (eihän kuvasta näy, että paketti on jo avattu...? *vihellys* ), korttiaskartelutarvikkeita, mm. 3D-kuvia, jotka todellakin ovat ihania! Olin ajatellut niitä jossain vaiheessa hankkiakin, mutta se on jäänyt toistaiseksi toteuttamatta, mutta nyt pääsen 3D-korttiaskarteluakin kokeilemaan, kiitos ihanan Salaisen Ystäväni! :)

Piti ihan pidätellä, että en olisi eilen vielä hihkuttanut pakettiani täällä, koska olin kotona vasta myöhään, ja oli jo pimeää. Sisällä ei vaan saa hyviä kuvia ilman kunnollista valaistusta, joten päätin odottaa tätä päivää. Paha vaan, ettei tuolla ulkona helmikuisessa harmaudessa ole valoa juurikaan enempää, hieman paremman väristä vain ehkä.

Tosin kuvaaminen meinasi melkein jäädä, sillä tähän päivään liittyy sitä

Surua: Meillä on lemmikkeinä kaksi jo kunnioitettavaan mummoikään ennättänyttä kesyrottaa ja toinen niistä on viimeaikoina selvästi alkanut vanhentua, toinen on vielä aivan pirteä ja hyväkuntoinen. Nyt parissa päivässä on tapahtunut tämän huonokuntoisemman kohdalla niin iso muutos vielä huonompaan, että on aika tehdä se, minkä eteen jokainen vastuullinen lemmikinomistaja yleensä jossain vaiheessa joutuu: tarjoamaan rakkaalle lemmikilleen viimeisen palveluksen ennenkuin kärsimys käy liian suureksi. Tänään iltapäivällä Mummeli lähtee Matkalle, jolta tuskin palaa enää kotiin. :'(

-Daalia